Huomaan aloittaneeni Voimaa opetukseen ja ohjaukseen -nimisen muutos- ja kasvuprosessin. Asennetta ja asioiden katselukulmaa muuttamalla: mahdollisuuksia, tavoitteita, hyvää, ratkaisuja ja onnistumisia etsimällä ongelmien ja menneiden sijasta. Kiitos ratkaisukeskeisyyden ja positiivisen pedagogiikan!
Olen oivaltanut, että ohjaamisen metodeja voi ja tulee yhtä lailla soveltaa itseenkin. Ohjaaja on sekä oppijoiden ohjaaja että ohjaajuuden taustalla itsetutkiskeleva itsensä ohjattava. Ilman omakohtaisia kokemuksia henkilökohtaisesta pohdiskelusta ja oppijan rooliin asettumisesta ja itsensä muutokseen haastamisesta, toisten ohjaamista ei uskottavasti voi tehdä. Ilman pohdiskelua ohjaaminen on ulkokohtaista, ilman uskottavaa olemista ja tekemistä ohjaajuus on pinnallista suorittamista.
Itsestä tulee huolehtia ja välittää, jotta voisi toisista huolehtia ja välittää. Opetuksen, ohjaamisen ja kohtaamisen yksilöllistämisen sijaan puhuisinkin henkilökohtaistamisesta. Ohjaaja kohtaa henkilöitä, joilla jokaisella on yksilölliset taustat, tarpeet, tunteet ja tilanteet. Henkilökohtaisuus ja ratkaisukeskeisyys vaativat ohjaajalta joustavuutta ja ihmistuntemusta ja ennen muuta tahtoa tehdä työtä henkilölle henkilöltä. Uskallusta kohdata henkilö henkilönä, eli sitä välittämistä!
Voimaa opetukseen ja oppimiseen, mikä osuva nimi koulutukselle, varsinkin kun tuo hyvä voima valuu ohjattaville ja työyhteisöönkin. May the Force be with You!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti