Maailmojen kohtaaminen

Uskontodialogin käsite oli minulle entuudestaan tuntematon. Sen filosofinen maailma avautui kuitenkin minulle vähitellen mielenkiintoisella tavalla. Ennakkotehtävänä oli valita jokin esine, joka kuvasi omaa maailmankatsomusta. Valitsin itselleni rakkaan isoäidin valokuvan, vanhalla kehyksellä. Kuva on otettu 1920-luvulla, jolloin isoäitini oli valmistunut ylioppilaaksi. Esineen kautta löytyi paljon niin omia eettisiä arvoja kuin myös kulttuurishistoriallisia siteitä meidän kahden välillä. Tämä ihminen on ollut kantavana ja kannustavana voimana ja kristillisenä esikuvana itselleni, vaikka meidän arvomaailmamme ovatkin muodostuneet hyvin erilaisiksi ja maailma ympärillä täysin muuttunut kahden sukupolven aikana.

Uskontodialogin tavoitteena on lisätä ymmärrystä eri uskonnoista ja kulttuureista tulevien ihmisten välille. Se on uskontojen välistä kohtaamista ja vuoropuhelua. ”Kultainen sääntö” tuo hyvin esille samankaltaisuuden eri uskonnoissa. Me haluamme toisillemme hyvää, ja eri uskonnoista löytyy erilaisia ohjeita tämän saman päämäärän saavuttamiseksi.

Vaikka uskonnollisuus ei omassa elämässäni olekaan kovin näkyvästi esillä, se voi kuitenkin toisen elämässä olla paljon tärkeämmässä osassa. Oma uskonnollinen kasvatus ja kulttuuriset perinteet vaikuttavat syvällä arvoissa ja ovat läsnä kaikessa, mitä ajattelee ja tekee. Myös oma ihmiskäsitykseni perustuu inhimillisiin arvoihin ja toisen ihmisen kunnioittamiseen, se ei ole pelkästään yliopistokoulutuksen lopputulosta. Siitä on hyvä tulla tietoiseksi, sillä se on läsnä myös kaikissa niissä tilanteissa, joissa tulee kohdata toinen ihminen.

Omassa koulussani on tällä hetkellä yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria. Vaikka he olisivat syntyneet Suomessa, heidän oma kulttuurinsa voi olla vahvasti läsnä kaikessa. Ohjauskeskustelussa tuli äskettäin esille, että kosovolainen poika sai voimia viettäessään kesiä kotimaassaan. Sukulaiset kehuivat häntä, hän sai auttaa maatilan töissä ja hän sai elää vapaammin kuin täällä. Hänen kasvonsa loistivat, kun kyselin häneltä lisää. Toinen tarinani ei ole yhtä valoisa. Koulussa huomattiin, että afganistanilaista tyttöä ei ollut pariin päivään näkynyt. Tiedettiin, että perhe oli hakenut turvapaikkaa ja saanut hiljattain kielteisen päätöksen. Perhe lähti uudelle matkalle, eikä tyttöä enää näkynyt. Meille koulussa oleville tämä oli järkyttävä muistutus siitä, miten erilaisissa maailmoissa me elämme. Tyttö oli sopeutunut muutamassa kuukaudessa kouluumme hyvin, oppinut vähän kieltäkin ja nyt temmattu mukaan johonkin ihan uuteen.

Usein tiedämme oppilaiden taustoista hyvin vähän. Toisaalta, kulttuuristen ja erilaisten taustojen ymmärtämistä voi helpottaa sellainen asenne ja suhtautuminen, jota uskontodialogilla parhaimmillaan on - toisen vilpitön kunnioittaminen, arvostaminen ja suvaitseminen sellaisena kuin on. Erilaisten maailmojen kohtaaminen.

Tekstin kirjoittanut: Anna-Stina Renqvist