Mindfulness ohjaajan työssä

Mindfulness tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa, huomion suuntaamista läsnä olevaan hetkeen. Tietoisen läsnäolon kehittämisessä ja ylläpitämisessä käytetään erilaisia mielen ja kehon harjoituksia. Hengitys on minulle tärkein mindfulness-harjoitus. Hengittelen pitkin päivää: sekä luokkatilanteissa että työpäivän lomassa. Säännöllinen mindfulness-harjoittelu parantaa yleistä hyvinvointiamme: tutkimustiedon määrä harjoittelun vaikutuksista kasvaa jatkuvasti. Itselleni ja opinto-ohjaajan työlleni ovat merkityksellisimpiä stressitason lasku, asenteiden muutokset, ajatusten ja tunteiden parempi säätelykyky sekä myötätunnon lisääntyminen.  Mindfulness-harjoitukset ja -asenteet ovat olleet osa elämääni vuodesta 2005 alkaen. Aluksi vähemmän, vaikutukset huomattuani osa jokaista päivää. Harjoitukset ovat sinänsä varsin yksinkertaisia, mutta vaativat sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Helpottavaa on, että tavoitteellisuuden ja suorittamisen voi harjoitellessa heittää romukoppaan: kun harjoitellaan, vain ollaan ja tarkkaillaan.

Lähdin ensimmäiselle mindfulness-kurssilleni, koska koin olevani niin stressaantunut työstäni. Harjoitteiden tekeminen sai minut tietoiseksi omasta tavastani reagoida stressiin ja niistä tilanteista, joissa olen stressaantunut. Nykyään kysyn itseltäni aina, kun huomaan alkavan stressin m­­­erkit: ”Onko tämä elämän ja kuoleman kysymys?” Jos ei ole (ja useinkaan ei ole), minulla on aikaa hengittää ja valita tietoisesti tapani toimia.  Teen nykyään enemmän töitä, mutta en ole enää useinkaan stressaantunut. Saan enemmän aikaan keveämmin ja helpommin, kiireen tuntua ei ole.

Mindfulness ei tarkoita vain harjoitteiden tekemistä, vaan myös omien asenteiden tarkkailua ja vähittäistä asenteiden muutosta.  Aloittelijan mieli ja hyväksyminen ovat esimerkkejä asenteista, jotka ovat vaikuttaneet syvällisesti työhöni. Ennen huomasin olevani usein leipääntynyt ja kyllästynyt kuulemaan tuhannetta kertaa, että opiskelija haluaa lääkäriksi. Opiskelijoiden lähestyminen aloittelijan mielellä saa minut kiinnostumaan jokaisen tarinasta: miksi juuri tämä opiskelija haluaa opiskella lääketiedettä. Hyväksyminen on ollut minulle kaikkein vaikein mindfulness-asenne. Kun asiat eivät mene kuin Strömsössä, on todella vaikeaa olla toivomatta, että asiat olisivat toisin ja vain viipyä tilanteessa ja ottaa vastaan tilanteen herättämät tunteet ja ajatukset. Vaikeat ohjauskeskustelut ja huoltajatapaamiset sujuvat paljon paremmin, kun suostun hyväksymään tilanteet taistelematta vastaan. Hyväksyminen ei tarkoita passiivista luovuttamista: tilanteen voi hyväksyä sellaisenaan ja sitten toimia määrätietoisesti tilanteen muuttamiseksi, jos on tarpeen.

Ajatusten ja tunteiden säätely kehittyy myös mindfulness-harjoitteiden myötä. Oman sisäisen puheen ja omien ajatusten tarkkailu on johtanut moniin muutoksiin elämässäni. Olen työssäni huomannut ajatusten valtavan vaikutuksen myös opiskelijoiden unelmiin ja urasuunnitelmiin. Ajatuksia vastaan ei taistella, niitä ei tukahduteta, mutta niihin ei myöskään suhtauduta absoluuttisena totuutena. Ajatuksiamme emme voi hallita, mutta voimme oppia tulemaan niiden kanssa toimeen ja vaikuttaa omaan toimintamme. Omien tunteiden kuulostelu myös kehollisella tasolla helpottaa ohjaajan työtä. Kun tuntee ja tunnistaa selkeämmin omat tunteensa ja rajansa, ei kietoudu niin helposti toisen mieleen ja sotkeudu ohjattavan tunteisiin. Voin tarkkailla niitä tunteita, joita minussa herää eri ohjaustilanteissa. Ohjaustilanteessa heräävät tunteet antavat minulle arvokasta tietoa, joka ei välity sanoilla.  

Myötätunto itseäni ja muita kohtaan on itselleni ehkä kaikkein tärkein osa mindfulnessia. Kun aloin tarkkailla omaa sisäistä puhettani, olin aivan järkyttynyt siitä, kuinka ankara olen itselleni. Nykyään tarjoan itselleni myötätuntoa aina kun sitä tarvitsen ja kohtelen itseäni kuin parasta ystävääni. Kun olen myötätuntoisempi itseäni kohtaan, vaikeat tilanteet ja epäonnistumiset eivät suista minua raiteiltani. Myötätuntoisempi asenne muita kohtaan auttaa minua olemaan parempi ohjaaja. Myötätunnolla pääsee paljon pidemmälle kuin ankaruudella.

Mindfulness ei ole vain temppukokoelma, joka opetellaan, vaan syvällisempi muutos omissa asenteissa, ajattelun ja tunteiden käsittelyssä sekä toimintatavoissa.  Kohtaat itsesi ja asetat suurennuslasin alle omat totunnaiset tapasi toimia. Mindfulnessin harjoittaminen on vaikuttanut omaan elämääni ja työhöni syvällisellä tavalla ja jatkuu loppuelämäni. Kun lipsahdan vanhoihin tapoihini ja ajatusmalleihini, katson itseäni myötätuntoisesti ja hyväksyvästi. En ole koskaan valmis ja täydellinen, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä. Riittää, että olen tässä hetkessä ja hengitän.

 Susanna Tamminen, opinto-ohjaaja