Ohjaajan ratkaisukeskeiset työkalut

Kirjoittaja: Outi Kupiainen

Voimaa ohjaukseen -koulutuksessa inspiroiduin erityisesti ratkaisukeskeisestä ohjauksesta. 
Huomasin, että työssäni on paljon ratkaisukeskeisiä ominaisuuksia, mutta halusin vahvistaa ja 
lisätä niitä. Tällä kertaa halusin, että koulutuksessa opitut asiat siirtyisivät myös suoraan käytäntöön, 
eivätkä hautautuisi ideana johonkin muistikirjan sivuille. Tarvittiin siis konkreettisia muistutuksia omalle 
työpöydälle. Niinpä laadin itselleni muistilistan ratkaisukeskeisistä kysymyksistä huoneentauluksi, 
jotta muistaisin asetella kysymykseni ratkaisukeskeisempään muotoon ja pääsisin pään lyödessä 
tyhjää paremmin eteenpäin.

Lisäksi askartelin kierrätysmateriaaleista konkreettisen janamittarin, jota voi käyttää lukemattomiin 
eri tarkoituksiin: se voi olla fiilismittari, motivaatiomittari tai osaamismittari, opiskelijat itse ovat 
vitsailleet sen olevan valmistumisaikamittari. Usein kysyn opiskelijoilta ohjauksen alussa janamittarin 
avulla missä kohtaa he ovat omasta mielestään jatko-opintosuunnitelmissaan menossa, ja ohjauksen
lopussa voin saada pienen palautteen kysymällä mihin kohtaan asia on edistynyt keskustelumme
aikana. Tai jos asia ei ole edennyt, voimme miettiä mikä olisi se seuraava pieni teko, 
jolla jatkosuunitelmat saataisiin nytkähtämään hiukan eteenpäin.

Erilaisia janamittareita olen käyttänyt ennenkin työssäni sanallisesti, mutta nyt tuntui vielä 
havainnollisemmalta saada sille konkreettinen muoto. Olen itse visuaalinen hahmottaja, ja 
kinesteettisille tyypeille keskustelua saattaa helpottaa jos käsillä on jotain hypisteltävää, 
opopöydällä oleva stressipallo ja kivet ovat myös ahkerasti opiskelijoiden käsissä.

Asioiden pohdiskelu  +/- listojen avulla on myös vanha tuttu juttu, mutta tähän piirsin tueksi  
valintavaa’an, jonka avulla voi puntaroida asioita visuaalisesti. Vaakakuppeihin voi listata 
päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä, ja mielikuva vaa’asta voi auttaa antamaan painoarvoja 
asioille ja helpottaa päätöksentekoa esimerkiksi kahden eri jatkokoulutuspaikan välillä. 
Tai neljännen vuoden opiskelijoiden kanssa olemme puntaroineet jatketaanko omassa lukiossa 
vai siirrytäänkö aikuislukioon.

Mitään uutta en siis keksinyt, ainoastaan paketoin tuttuja välineitä visuaalisempaan ja 
konkreettisempaan muotoon. Ja tämä on toiminut, nyt kysymyksiä ja visualisointeja tulee käytettyä, 
kun ne ovat konkreettisesti saatavilla. Koulutuksen loppuseminaarissa esittelin työkalujani muillekin, 
ja yhdessä oli hedelmällistä kehitellä niiden käyttöä eteenpäin. Huomasimme mm. että janamittaria 
voi käyttää myös aikajanana; missä olet 5 tai 10 vuoden kuluttua, tai sitä voi käyttää tulevaisuuden 
muistelun välineenä. Paperisen valintavaa’an jatkotyöstämiseen kehittyi kuvitteellinen kämmenvaaka, 
jolla tunnustellaan kumpi käsi tuntuu painavammalta. Tuodaan siis intuitiota mukaan päätöksentekoon.