Tunnetaidot koulumaailmassa

Kirjoittanut Kati Heikkinen, kuraattori, Helsinki 15.11.2018


Mitä ovat tunnetaidot?


Tunnetaitojen ytimessä ovat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen. Mieli toimii usein nopeammin kuin keho, joten aluksi on hyvä harjoitella tunnistamaan erilaisten tunteiden aiheuttamia kehollisia tuntemuksia. Esim. vihastuessa kädet usein puristuvat nyrkkiin ja koko keho jäykistyy, häpeän tunne taas tuntuu usein kasvojen kuumotuksena, suru onttona tuntemuksena rinnassa tai vatsassa sekä ilo koko kehon kihelmöintinä ja suupielten nousemisena ylöspäin. Koemme kuitenkin monet tunteet eri tavoin ja myös kehomme reagoi tunteisiin eri tavoilla. Tietyt tunteet ovat kuitenkin hyvin universaaleja ja kaikille tuttuja. Näihin perustunteisiin myös reagoimme usein samalla tavoin. Perustunteita ovat ilo, suru, viha, inho, häpeä sekä pelko. Muut tunteet ovat kehittyneet näiden rinnalle sosiaalisen oppimisen ja jäljittelyn myötä. Ohessa kuva tunteiden tuulimyllystä, jota voi käyttää apuna tunteiden tunnistamisessa ja nimeämisessä.

Nimeämisen avulla tunteen voi nähdä vain tunteena ja siirtää ajatuksen johonkin neutraaliin kohteeseen, esim. omaan hengitykseen. Näin toimimalla meneillään olevaa tilannetta voi tarkastella objektiivisemmin ja päättää miten kannattaa toimia, eivätkä tunteet vie niin helposti mukanaan. Tunteiden nimeämisessä ei ole niin suurta merkitystä sillä, mitä sanoja käytämme, kunhan nämä auttavat meitä tavoittamaan kokemamme tunteen niin, että pystymme katsomaan tunnetta hieman itsestämme erillisenä. On tutkittu, että aivojen tunnekeskukseen kuuluvan mantelitumakkeen toiminta rauhoittuu tunteita nimettäessä. Samaan aikaan tunteita havainnoiva etuaivolohkon alue aktivoituu lisää. Tämä mekanismi on usein syynä myös siihen, miksi vaikeista asioista ja tunteista kertominen helpottaa oloa.


Miten tunnetaitoja voidaan opetella koulussa?


Kaikki tunteet ovat sallittuja eikä tunteita voi estää. Voi kuitenkin harjoitella sitä, miten tunteiden tullessa reagoi. Kun tunnetaitoja tarpeeksi harjoittelee, voi jo etukäteen oppia huomaamaan millainen tunne on tulossa ja reagoida tähän jo valmiiksi, ennen kuin tunne saa valtaansa. Monissa koululuokissa on käytössä tunnetaulu- tai jokin muu oppilaiden tunnetiloja kuvaava esitystapa, joka auttaa sekä opettajaa että muita oppilaita huomaamaan ja ymmärtämään paremmin toisten tunnetiloja. Tunnetaulu toimii yleensä niin, että jokaisella oppilaalla on oma nimilappu, jonka voi siirtää siihen kohtaan taulua, joka parhaiten kuvastaa oppilaan sen hetkistä tunnetilaa. Erilaiset tunnetilat voivat olla taulussa kuvattuina esim. hymiöinä. Tunnetaulua voidaan käyttää esim. koulupäivien alussa ja lopussa tai vaikka jokaisen oppitunnin alkaessa.  Muut oppilaat ja opettaja näkevät taulusta millainen tunnetila kenelläkin on ja he voivat huomioida esim. surullisella tai vihaisella mielellä olevan oppilaan paremmin. Myös välitunnin aikana tulleet riidat tai muut oppilaiden tunnetiloihin vaikuttaneet tapahtumat voidaan tunnin alussa käsitellä helpommin, kun kaikki näkevät taulusta muiden tunnetilat.


Sekä omien että toisten tunteiden tunnistamista ja nimeämistä voi harjoitella myös erilaisten korttien, pelien ja tehtävien avulla. Mannerheimin lastensuojeluliiton nettisivuilta löytyy paljon hyviä tunnetaitoharjoituksia, joita voi toteuttaa eri ikäisten oppilaiden kanssa. MLL:n tehtäväkortit löytyvät täältä https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/tukioppilastoiminta/tehtavakortit/
Myös Hyvää mieltä yhdessä –kirjassa on paljon hyvin harjoituksia ja valmiita oppituntimalleja tunnetaitojen opetteluun.

Yksi hyvä väline tunnetaitojen opetteluun ovat nallekortit. Näiden avulla voi toteuttaa luokassa esim. harjoituksen, jossa jokainen kertoo vuorotellen yhden nallekortin tunteen ja toiset saavat kommentoida, jos ovat eri mieltä nallen tunteesta. Tämän harjoituksen avulla usein huomataan, että ihmiset tulkitsevat ja nimeävät tunteita eri tavoin. Kaveritaitojen kannalta tämä on tärkeä havainto. Kun osataan tulkita kavereiden tunnetiloja, vältytään suuremmilta riidoilta ja erimielisyyksiltä ja opitaan paremmin ottamaan kavereiden tunteet huomioon. 

Monet tunteet ovat opittuja tapoja, joita voimme kutsua tunnetottumuksiksi. Koemme ja ilmaisemme sellaisia tunteita, joille olemme saaneet mallia ja vahvistusta. Tästä syystä esim. positiivinen pedagogiikka ja hyvien asioiden huomioiminen oppilaissa lisää hyvien tunteiden tuntemista ja esiintymistä. Positiivista pedagogiikkaa voi toteuttaa koulussa monin eri tavoin. Ohessa muutama esimerkki erilaisista vahvuuskorteista, joita oppilaiden kanssa voi käyttää. Tärkeää vahvuusharjoituksissa on nostaa esille, että kaikilla on monia vahvuuksia, jotka usein ovat erilaisia kuin itsellä. Kuvassa näkyvät myös Hyvää mieltä yhdessä –kirjaan kuuluvat tunne- ja kaveritaitokortit, joilla voi esim. pantomiimin avulla kokeilla erilaisten tunteiden ilmaisemista ja tunnistamista.  Kaveritaitojen harjoittelu kulkee usein käsi kädessä tunnetaitoharjoitusten kanssa. Omien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely tulisi kuitenkin hallita edes jollakin tasolla ensin, ennen kuin voi lähteä tulkitsemaan muiden tunteita. Toisten tunteiden tulkinta voi helposti johtaa meidät myös harhaan, vaikka olisimme tässä taitaviakin, sillä ihmisillä on usein taipumus peittää tunteensa. Tästä syystä suoraan kysyminen on usein tehokkain keino toisen tunteiden ymmärtämiseen.

Koulumaailmassa tunnetaidoilla on keskeinen rooli.  Kaveritaitojen lisäksi tunnetaidoilla on suuri merkitys myös oppimiseen, sillä avoimella mielellä oppiminen on paljon tehokkaampaa kuin tunnemyllerryksen keskellä. Myös työrauhan säilymisen ja itsehillinnän opettelun kannalta tunnetaidoilla on suuri merkitys.


Myös vertaissovittelua eli Verso, joka tarkoittaa vanhempien oppilaiden toteuttamaa pienempien oppilaiden riitojen sovittelua, sekä aikuisjohtoinen restoratiivinen toimintatapa auttavat sekä omien että toisten tunteiden ja ajatusten ymmärtämisessä. Molemmissa on tavoitteena, että riidan osapuolet kohtaavat toisensa aidosti ja syyttelemättä ja kaikilla on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tapahtuneesta. Tilanteet käydään läpi niin, että jokainen saa kertoa myös omat tapahtuneeseen liittyvät tunteensa ja ajatuksensa ja ratkaisua etsitään yhdessä. Toisen näkökulman ymmärtämisen ja yhteisen ratkaisun löytämisen edistämiseksi käytetään tarve-kortteja, joiden avulla voidaan usein pelkkiä sanoja helpommin kuvata asioita, joita toiselta toivotaan tai joita itse voidaan luvata toiselle jatkossa antaa. Kuvassa näkyy osa restoratiivisessa sovittelussa käytettävistä tarve-korteista.
 
Mielestäni sekä Verso –sovittelu että restoratiivinen sovittelu ovat molemmat erittäin toimivia tapoja ristiriitojen selvittämiseen. Lisäksi nämä opettavat tärkeitä muiden ihmisten kanssa toimimisen tapoja eli kuuntelua ja kuulluksi tulemista, aitoa kohtaamista, kompromissien tekoa, empatiaa ja sopimisen taitoja. Näitä kaikki tarvitaan läpi elämän.


Lopuksi


Olen työskennellyt koulukuraattorina reilut kolme vuotta ja mitä pidempään olen koulumaailmassa ollut, sitä tärkeämpänä pidän tunne- ja kaveritaitojen opettelua koulussa. Olen ilokseni huomannut, että tunne- ja kaveritaitojen opettelu aloitetaan usein jo päiväkodissa pienten lasten ryhmissä. Myös monissa kouluissa tunne- ja kaveritaitojen harjoittelu on sisällytetty jokapäiväiseen toimintaan ja opettajat ovat saaneet koulutusta näiden taitojen opettamiseen. Valitettavasti on kuitenkin vielä kouluja ja opettajia, jotka eivät näe tunnetaitojen tärkeyttä ja suoraa suhdetta oppimiseen. Kuraattorina olen törmännyt välillä siihen, ettei tunne- ja kaveritaitojen opetteluun oikein olisi aikaa, kun on niin paljon opeteltavia asioita matematiikassa, äidinkielessä tai jossakin muussa oppiaineessa. Ymmärrän kyllä sen, että opettajan tehtävänä on opettaa tiettyä oppiainetta, mutta tätäkin tärkeämpänä asiana näen tunne- ja kaveritaitojen opettelun, sillä ilman näitä taitoja luokassa on usein huono työrauha, oppilaat ovat levottomia, luokassa esiintyy kiusaamista tai uusien asioiden oppiminen on vaikeaa. Moniin näistä löytyisi apu siitä, kun oppilaat oppisivat tulkitsemaan omia ja toisten tunteita ja luokan kaverisuhteet saataisiin toimiviksi. Uudessa opetussuunnitelmassa tunnetaidot on onneksi otettu osaksi opetusta, mutta tästä huolimatta nämä jäävät joidenkin opettajien opetuksessa taka-alalle. Toivonkin, että jokainen opettaja ja koulun työntekijä miettisi omaa opetustaan ja toimintaansa tunne- ja kaveritaitojen opettamisen näkökulmasta ja löytäisi aikaa näiden tärkeiden taitojen opettamiseen.