MINDFULNESS-HARJOITUS OPETTAJAN TYÖKALUPAKKIIN

By Sanna Ek 


Taustaa, mitä mindfulness on? 

Mindfulness tarkoittaa vapaasti suomennettuna tietoisuustaitoja, läsnäoloa ja omien tuntemusten sekä ajatusten hyväksyvää tiedostamista. Mindfulness on englanninkielinen käännös palinkieliselle sanalle ”sati”, joka tarkoittaa ”muistaa”. Tässä yhteydessä sati viittaa siihen, että ihminen on tietoisesti tarkkaavainen ja läsnä oleva. (Phang & Oci 2012)

Mindfulness eli tiedostava läsnäolo juontaa juurensa buddhalaisesta filosofiasta 2 500 vuoden takaa. Mindfulness- harjoituksista meditaatio on yleisin muoto, vaikka tiedostavan läsnäolon periaatetta voidaan soveltaa kaikkeen arkiseen tekemiseen. (Lehto 2014)

Amerikkalainen lääkäri Jon Kabatt-Zinn on tuonut mindfulnesin länsimaihin 1970-luvulla. Hän on vuosikymmenien työssään keskittynyt hoitamaan ja tutkimaan stressin alentamsta mindfulnesin keinoin. (www.mindfulnesscds.com/pages/about-the-author/2018)

Itse miellän mindfulness- sanan vahvasti (mind= mieli, full= täysi) tarkoittamaan, että mieli on täynnä keskittymistä juuri tekeillä olevaan asiaan. Olipa se sitten tekemistä tai olemista.
Omassa elämässäni törmäsin mindfulnesiin vuonna 2011, kun perhettämme kohtasi vakava onnettomuus. Sain mindfulnesistä apua arkiseen stressinhallintaan, ja ajatukseen siitä, että elämä jatkuu. Pystyin kohtaamaan omat ajatukseni ja tunteeni hyväksyvästi ja niitä pelkäämättä.
Olen ajatellut, että kukaan ei murru yhden päivän taakan alle, mutta eilisen ja huomisen kuormat voivat käydä liian raskaiksi. On hyvä opetella tietoisesti olemaan läsnä nykyhetkessä, ei menneisyyden murehtimisessa tai tulevaisuuden huolissa. Siksi hyväksyvä, tiedostava läsnäoloharjoitus antoi varmuutta siihen, että juuri nyt henki kulkee, eikä harjoituksen hetkellä ole mitään hätää.

Mindfulnesia on tutkittu todella paljon, ja tutkimustulokset ovat lupaavia. On todettu, että mindfulness voi olla avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä. Se voi myös olla avain onnellisempaan, rennompaan ja tietoisempaan elämään. On jopa havaittu, että näiden taitojen säännöllinen harjoittaminen tukee fyysistä terveyttä ja lisää vastustuskykyä. Myös lapset ja nuoret hyötyvät harjoituksista ja saavat niistä apua keskittymiseen, rauhoittumiseen ja oppimiseen. (mielenterveysseura.fi 2018)

Oma polkuni 

Olen aktiivisesti tehnyt mindfulness-harjoituksia nyt vajaan kymmenen vuotta, joskus meditoin päivittäin. Itselleni on sopinut parhaiten valmiiden nauhoitusten kuuntelu iltaisin ennen nukahtamista. Myös yöllä herätessäni saatan kuunnella rauhoittavan harjoituksen, ja nukahtaa syvärentoutuneena.

Olen oppinut paljon itsestäni, ja tunnetaitoni ovat kasvaneet. En enää pelkää mitään omia tunteitani tai ajatuksiani, vaan pystyn ottamaan niihin etäisyyttä ja tarkastelemaan niitä itseni ulkopuolelta. Ajatukset ovat vain ajatuksia, ja kaikki ajatukset eivät johda tekoihin. Olen muutakin kuin ajatukseni, ja minun ei tarvitse aina reagoida myöskään tunteella. Ajatus synnyttää tunteen ja toisinpäin. Tiedostamalla tämän voin hengittää muutaman kerran syvään, näin saada aikaa ja tilaa ajatuksilleni ja tunteilleni. Minun ei tarvitse reagoida reaktioihini.

Minua kiinnostaa suuresti myös itsesuggestiot, jotka syvärentoutuksen aikana puhuttuna ovat todella voimakkaita. Tämä ei varsinaisesti liity mindfulnessiin, missä ei pyritä mihinkään lopputulokseen olemisessa tai ajattelussa.

Vaikka olen ollut aktiivinen mindfulnesin harjoittaja, ei mieleeni koskaan ole juolahtanut harjoitusten ohjaaminen muille. Ennen kuin nyt!


Mindfulness lähipäivänä 

Tutkija Saara Repo piti meille mahtavat ja mielenkiintoiset lähipäivät mindfulnesista. Pohdimme asiaa monesta eri näkökulmasta, sen hyödyistä ja haitoista. Hyödyt ovat varsin hyvin tutkittuja ja tiedossa, mutta voiko mindfulnesista olla haittaa? On huikeaa päästä keskustelemaan asioista asiantuntijan ja muiden opiskelijoiden kanssa.

Aktiivisten mindfulness-harjoitusten tekemisten ohella saimme myös harjoitella sen ohjaamista muille! Rohkaisin mieleni, uskalsin yrittää. Mikä voisi olla parempi harjoituksen kohdejoukko, kuin oma opiskeluporukka? Kaikki olivat motivoituneita ja kiinnostuneita samaan aiheeseen, valmiina jakamaan tietotaitoa ja antamaan palautetta.

Ohjasin lempeän sydänmeditaation Loving kindness ( harjoitus kirjasta: Mindfulness luokkahuoneessa, s. 166). Alkuun minua jännitti todella paljon, ja vaikka olin ajatellut pitää harjoituksen ulkomuistista, tarvitsin tuekseni kuitenkin kirjoitetun meditaatiotekstin. Sehän auttoi pääsemään vauhtiin, ja mielestäni oli hyvä idea tehdä harjoitus kolmeen kertaan eri pienryhmille. Kerta kerralta harjoitus parani, oman mieleni rauhoittuessa ja itseni saadessa luottamusta tekemiseen. Myös heti saadun palautteen pohjalta oli helppoa tehdä muutoksia ohjaamiseeni. Sain hyvää ja positiivista palautetta, kannustusta ja kehuja rauhallisesta äänestäni. Asioita, joihin itsen on vaikea ottaa kantaa, äänenkin kun kuulee sisältäpäin.

Koekaniinit luokassa 

Opetan leipuri-kondiittoreja Keudassa, ja minulla on erilaisia ryhmiä. Yhteistä ryhmissä ja opetuksessa on isot luokkakoot, paljon aktiivista tekemistä, melu ja yleinen häly. Opetan enimmäkseen ammattiaineita työsalissa, leipomoluokassa. Koneet ja laitteet ovat äänekkäitä, siihen lisätään opiskelijoiden huuto ja mekastus, kaiken päälle puhun/huudan omat ohjeistukseni ja neuvoni… Tänä syksynä minulle on uutta opettaa aikuisia iltaryhmässä, johon kaiken edellisen lisäksi liittyy vielä väsymys päivän päätteeksi. Olemme useasti lopettaneet tunnit kiireesti siivoten, hosuen tuotteet myyntiin ja kaikilla on jo hoppu kotiin. Minulla on kestänyt yllättävän kauan kotimatkalla rauhoittua ja olen tuntenut usein itseni todella uupuneeksi.

Lähipäivän ohjauksesta rohkaistuneena päätin kokeilla mindfulnesia tämän aikuisryhmän kanssa. Valmistelin asiaa kertomalla opiskeluistani ja pyysin saada käyttää heitä koekaniineinani. He suostuivat!

Lopetimme työt hieman aikaisemmin, kokoonnuimme läheiseen taukopaikkaan pehmeille tuoleille ja pohjustin harjoitusta. Kerroin lyhyesti, mitä mindfulness on, miksi teemme harjoituksen, mitä hyötyä siitä saattaa olla ja millaisia harjoituksia on olemassa. Otin myös huomioon eri uskontokunnat, luokassani on yksi muslimi, yksi hindu, loput kristittyjä tai ei-uskovia. Painotin harjoituksen ei-uskonnollisuutta. Kerroin, että mitään ei ole pakko tehdä, harjoitukseen voi myös olla osallistumatta, kunhan on hiljaa eikä häiritse muita.

Teimme saman Loving kindness-harjoituksen, jonka olin harjoitellut. Harjoitus meni todella hyvin! Opiskelijat tykkäsivät ihan hurjasti, rauhoittuivat ja lähtivät ajamaan koteihinsa tyytyväisinä. Itse olin myös todella iloinen harjoituksen onnistumisesta, sen tuomasta rauhasta ja keskittymiskyvystä. Itselläkin oli seesteinen olo autoon hypätessäni. Opetukseen tai töihin ajankäytöllisesti ei ole mitään merkitystä, jos lopettaa varttitunnin normaalia aikaisemmin, ja käyttää sen ajan mindfulness-harjoitukseen. Mielen rauhottumiselle sillä ajalla on iso merkitys.

Seuraavan päivänä opiskelijat itse pyysivät taas tuota harjoitusta. Ihan mahtavaa!
Mindfulness-harjoituksista on nyt tullut luokassamme tapa, jota teemme aina sopivin väliajoin. Ei joka kerta opetuksen jälkeen, mutta usein kuitenkin.

Parasta oli erään opiskelijani kommentti, kun hän lähti Hampuriin työssäoppimaan, ja ensimmäisenä iltana siellä oli kovin stressaantunut ja rauhaton. Hän kertoi minulle, että oli silloin mielessään kuullut minun rauhallisen ääneni ja mindfulness-harjoituksen, ja luottanut että kaikki menee hyvin